Bolognalaisen miekkailun perusta on yhdessä kädessä käytettävässä, yhtälailla lyönteihin kuin pistoihin soveltuvassa miekassa. Asetta käytetään joko yksin tai yhdessä erilaisten sivuaseiden, kuten kupurakilven, tikarin, viitan tai käsivarteen kiinnitetyn kilven eli rotellan kanssa. Harjoittelu aloitetaan kuitenkin ilman sivuaseita.

Miekkailutekniikoiden eli lyöntien, pistojen, torjuntojen, hämäysten ja provokaatioiden lisäksi tyyliin kuuluvat lähitaistelutekniikat maahanvienteineen ja heittoineen sekä liikesarjat joita käytettiin sekä opettelun keinona että yleisölle esiinnyttäessä. Osa tekniikoista on tarkoitettu otteluihin harjoittelumiekoilla ja osa kaksintaisteluun tai itsepuolustukseen terävillä miekoilla.

Yhdistämme mestareiden muistiinkirjoittamat tekniikat toiminnalliseen ja nopeasti omaksuttavaan harjoitteluun. Harjoituksissa jalkatyö, lyöntiharjoitukset ja parin kanssa tehtävät tekniikat johtavat nopeasti eri intensiteetillä käytävään vapaamiekkailuun. Lähestymistapa on paitsi mielenkiintoinen ja jatkuvasti uusia haasteita antava, myös alkuperäisiä metodeja noudattava: mestari Achille Marozzo hahmottelee vastaavan prosessin opastaessaan miekkailunopettajaa uusien oppilaiden tutustuttamisessa miekkailun taitoon.

Bolognalaisen miekkailun historiaa

Pohjois-Italiassa, Bolognan yliopistokapungissa kehitettiin keskiajan miekkailuperinteen pohjalta 1400— ja 1500—lukujen vaihteessa uusi, ajan henkeen istuva miekkailun tyylisuunta. Ensimmäisiä mestareita olivat Filippo Bartolomeo Dardi (k. 1464) ja hieman myöhemmin Guido Antonio di Luca. Kummankin heistä kerrotaan kirjoittaneen miekkailusta, mutta näiden teosten tämänhetkisestä säilymisestä ei ole tietoa. 1500—luvulla näiden mestareiden seuraajat loivat ensimmäisten joukossa painettuja teoksia miekkailusta. Nämä toimivat tämän päivän bolognalaisen miekkailun harjoittelun perustana.

Bolognalainen tyylisuunta ei ollut ainoa pohjois-Italiassa renessanssin aikana kehitetty miekkailutapa, mutta se on laajimmin dokumentoitu ja mahdollisesti pisimpään elinvoimansa säilyttänyt tyyli. Kirjallisuutta aiheesta on aina 1600—luvun alkuun saakka, jolloin pisto- tai rapiirimiekkailu nopeasti levisi lähes koko Eurooppaan.

Opetuksessa seuraamme pääsääntöisesti Achille Marozzon (1484—1553, julkaisi teoksen Opera Nova v. 1536), Antonio Manciolinon (julkaisi teoksen Opera Nova v. 1531 tai mahdollisesti jo n. 1520) ja Giovanni dall’Agocchien (s. 1544, julkaisi teoksen Dell Arte di Scrimia v. 1572) oppeja sekä niin kutsutun Anonyymin Bolognalaisen käsikirjoituksen sisältöä. Tämä nimetön käsikirjoitus on julkaistu vasta nyt 2000—luvulla ja sen tekijästä tai tekijöistä ei ole varmuutta, vaikka käsikirjoitusta tutkineet italialaiset ovatkin arvailleet sen saattavan olla Guido Antonio di Lucan kirjoittama.

Peruskurssit

Lisätietoa alkavista peruskursseista löydät Peruskurssit-sivulta.